Sain toissa viikolla rajun lukemisripulin. Aamulla heräsin puoli tuntia normaalia aikaisemmin, jotta ehtisin lukemaan kirjaa. Yöllä valvoin ja luin otsalampun valossa. Töissä otin kirjan lounastauolle mukaan. Nyt tilanne on jo hieman rauhoittunut. Mitäkö luin näiden kahden viikon aikana? No;

• Stephenie Meyer: Life and death. Miksikö tällaista hömppää? No, minun on kai tunnustettava, että olin yläasteikäisenä kova Twilight -fani. Huomasin kirjastossa ihan ohi mennen, että Stephenie Meyeriltä on tullut uusi romaani. Sitten huomasin että kyseessä onkin vanha kunnon Twilight, "gender swap" -teemalla! Bella onkin nyt mies, Edward on nainen, kaikki on nurin kurin. No, sisäinen teinini kiljui innosta, mutta aikuinen minäni nukahteli aika paljon tätä kirjaa lukiessa..

• Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjestystä. Olen viime kesänä lukenut kyseisen kirjailijan romaanin "Britt-Marie kävi täällä". Rentoa ja helppoa kesälukemista tämäkin, päähenkilö samanlainen mielensäpahoittaja molemmissa kirjoissa. Huumori kukkii! Hyvä niin. 

• Piers Paul Read: Elossa! Tämä oli niin sanottu "guilty pleasure" -lukukokemus. Kirjahan kertoo 70-luvulla Andeille pakkolaskun tehneen rugbyjoukkueen selviytymistarinan. Onko tää se missä ne söi toisiaan? Joo tämä on juuri se. Oli mielenkiintoista lukea tämä tarina, niin inhimillinen mutta samaan aikaan karmea. 

• Paula Hawkins: Nainen junassa. Olen nähnyt kyseisen elokuvan, ja halusin testata pitääkö teoria paikkansa, jonka mukaan kirja on aina parempi kuin leffa, vain todetakseni että kyllä, teoria on edelleen paikkansa pitävä. En lue paljon trillereitä, mutta nyt voisin aloittaa.. Jäi oikein trillerinälkä!

• J.K. Rowling (John Tiffany, Jack Thorne): Harry Potter and the cursed child. Jos olinkin teininä kova Twilight -fani, se ei ollut mitään verrattuna Harry Potter -perversiooni. Hykertelin riemusta kun luin ensimmäisiä sivuja, mutta hykertely muuttui pian pettyneeksi huokailuksi. Kaipasin kuvailua, kaipasin vanhoja päähenkilöitä, kaipasin kaikkea mitä potterit olivat. Joo, tiedän että kyseessä on näytelmä, mutta luulen että tämä lukukerta oli ensimmäinen ja viimeinen. (Toisin kuin pottereissa, jotka luettiin läpi kerran vuodessa, vähintään.)

• Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille. Pakko tunnustaa, että luin tämän varmaan viidennen kerran. Tai ehkä kymmenennen. Tässä kirjassa on scifiä ja huumoria, sekä syvällinen sanoma pilke silmäkulmassa kerrottuna. Yksi lempikirjoistani! Ai että.